lauantai 19. marraskuuta 2016

Naisten välisestä ystävyydestä

Tänään oli ihana päivä. Retkeilimme Maissin kanssa Helsinkiin ja tapasimme kaksi ihanaa naista brunssilla. Maissi oli tohkeissaan siitä, että pääsi mukaan Naisten Brunssille vaikka ei ihan ymmärtänytkään, että siellä vain syödään ja jutellaan eikä ole leikkipaikkaa.

Mietin ystäviäni, miljoonannen kerran. Muistoja heihin molempiin liittyen. Olemme olleet naapureita ja työtovereita tutustuessamme, kumpikin ihan helmiystävä. Molemmat ovat olleet ystäviäni ilossa ja surussa, iloinneet onnestani ja kannatelleet vaikeina aikoina. Kuvaavaa on, että kummallakaan ei ole lapsia ja silti Maissi oli tervetullut mukaan brunssille. Koska kummankin huumori on värikästä ja ilmaisemme asioita suhteellisen suoraan, tämä oli luultavasti myös viimeinen naisten brunssi hetkeen, minne Maissi voi osallistua. En halua hänen toistavan kaikkea puhuttua pian perhepäivähoitajalle.

Jos jotain toivon Maissin elämään tulevaisuudessa, se on ystävät. Tyttöystävät, joiden kanssa kasvaa naiseksi ja jakaa elämää vuodesta toiseen. Kaikesta selviää tässä elämässä, kunhan on ystäviä.


2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä. Ystävät ovat elämän suola, maku ja sokeri.

    Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista