Tiedän toistavani itseäni, mutta minä kertakaikkiaan rakastan marraskuuta. Kiittelin hiljaa mielessäni, kun taas lauhtui ja se ärsyttävä lumi suli pois. Näitä ajatuksia ei voi sanoa ääneen maassa, joka kärsii kollektiivisesta kaamosmasennuksesta. Nyt ulkona puhaltaa 8-asteinen länsituuli, ruoho vihertää ja minä jatkan keskeneräisiä pihatöitäni. Sateettomina päivinä rönyämme Maissin kanssa metsässä ja hän rakastaa heittäytyä selälleen varpujen ja mättäiden keskelle tuijottamaan puiden latvoja. Hävettää, että vasta nyt olen vienyt hänet metsäretkille. Hyväksytäänkö hirvikärpästen pelko selitykseksi?
Mies oli eilen firmansa pikkujouluissa ja meillä oli kotona oy firma ab:n pikkujoulut yhdessä muiden kotiäitien kanssa. Työnantajamme riehuivat keskenään, vähän tuli sanomisia ja pientä tönimistäkin. Myös tanssia, hyppelyä, halailua ja suukottelua oli ilmassa. Söimme sloppy joe-hampurilaisia ja maissintähkiä. Aikuisille oli kahvia ja kaikille herkkuja. Ne olivat ehkä mukavimmat pikkujoulut ikinä. Sammuimme jo ennen puolta kymmentä. Aamuyöllä hiippailin etsimään kadonnutta isiä, joka löytyi alakerrasta sohvalta. Laitoin riisipuuron aamuksi uuniin ja peittelin kalsari-kallen. Tänään ollaan nautittu marraskuisesta hämystä, mies toipunut juhlistaan ja me omistamme.
Huomenna on ensimmäinen adventti. Menen kuoron kanssa laulamaan hoosiannaa. Rumpukohdassa itken ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti