Isänpäivä

Syksy on mennyt niin vauhdilla. Lupasin tehdä lastenvalvojan tehtäviä, mutta työvoimapulan vuoksi en päässyt eroon aiemmista tehtävistäni. Yhtälö on vähän huono; kahden ihmisen tehtävät mutta osa-aikainen työaika. En ole pitkään aikaan ollut näin stressaantunut töistä. Toisaalta on ihanaa oppia uutta ja olen ylpeä siitä, että olen oppinut ja kasvanut.

On ollut kiva viikonloppu ja isänpäivä. Ajattelin tänään, että minulla on maailman kivoin perhe. Teinit ovat olleet kotona ja Maissi pyörii heidän kimpussaan onnesta soikeana. Isomummi jaksoi pitkästä aikaa tulla meille isänpäiväbrunssille.

Marraskuusta olen aiemmin oppinut sen, ettei silloin pitäisi olla mitään ylimääräistä. Pelkkä pakollinen työ ja lisäksi luppoaikaa ja lepoa. Jotenkin minä en saa sitä viisautta kalenteriin asti. Eilen mietin, olisinko onnellisempi, jos kotini olisi aina tip top. Kertokaa, te kenen kodit ovat? Kun on liikenteessä ja ajattelee kotiaan, lisääkö tyytyväisyyttä se, että kaikki on järjestyksessä? Jos Maissia ei olisi, meillä olisi luultavasti paljon siistimpää. Niin ajatellen, siisti koti ei lisäisi onnellisuuttani. Kun lastenvalvojana olen pähkäillyt ihmisten erotilanteita, lasten asumista ja muuta siihen liittyvää, on sydämeni täynnä kiitollisuutta, kun ajan kotiin. Me olemme yhdessä ja kodissamme myllää pieni punatukkainen tyttö. (Sohvalla vieressäni on nyt tyhjä tuttipullo, reppu, leikkikattila, kirja, hello kitty, pallo ja pieni koira.) Kiitos Jeesus pienistä sotkuisista tytöistä.

Ja niiden isistä.