Kesä on mennyt vauhdilla, sateinen huijarikesä. Vaikka kesältä se silti tuntuu, pääasia kun ei ole lunta. Lapsena rakastin sateisia kesiä, koska silloin oli paremmin luvallista vain lukea sisällä kirjaa.
Tälle kesälle tuntuu olevan tyypillistä, että muiden tarpeet jyräävät omieni ohi. Jostain syystä se ei ole valtavasti ärsyttänyt, sillä tuntuu kuin itse olisin lähestulkoon lomalla ympäri vuoden. Välillä toivoisin, että myös minulla olisi jotain omaa, tilaa ja aikaa. Yksi nojatuoli, missä istua lukemassa. Ehkä jonain toisena kesänä.
Alkuviikosta olin pari päivää omassa virkatyössäni kesäsijaisena. Mieletön ikävä sinne iski välittömästi. Tuntuu hyvältä tykätä omasta työstään ja työpaikastaan näin kovasti. Aiemmin, ennen Maissin syntymää, suunnittelin jatko-opintoja ja minulla oli jos jonkinlaista ammatillista kunnianhimoa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen vakituiseen virkaani, loistaviin työkavereihin ja pääasiassa tosi mukaviin asiakkaisiin. Odotan kyllä paluutani (puolentoistavuoden päästä), mutta tavoitteenani on perustyö ja niin vähän tunteja viikossa kuin mahdollista. Maissi ja family comes first.
Yksi alue on kuitenkin, minkä suhteen olen tehnyt muutoksia tänä kesänä. Ostin hetken päähänpistosta nettivalmennuksen/laihdutusohjelman kuudeksi viikoksi. Toinen viikko täyttyy huomenna, ja paino on pudonnut hieman. Parhaimpina päivinä vaaka on näyttänyt 4 kg miinusta, mutta en ihan luota siihen. Vaatteissa tuntuu ihan pientä väljyyttä. Pääasia on ollut kuitenkin se, että olen päässyt irti sokerikoukusta ja jatkuvasta puputtamisesta/tapasyömisestä. Ostamastani ohjelmasta en sinänsä pidä, tai se ei ole ihan minun juttuni noin pysyväisluontoisesti. Liikaa rahkaa ja makeutusaineita minun makuuni ja kummallinen suhtautuminen painoon pelkkänä ulkonäköseikkana. Ohjelmaan liittyy vertaistuki ja on surullista lukea kommentteja itseinhosta ja vihasta omaa kehoa kohtaan. En sano, etten tunne itsekin hetkittäin niin, mutta itsestään rumasti kirjoittaminen julkiseen keskusteluun tuntuu minusta kummalliselta. Vaikka vartaloni ei ole täydellinen, se on silti ainoa ja rakas vartalo minulle. Se toimii monella tavoin hienosti ja olen ylpeä siitä. Pahinta ohjelmassa on suhtautuminen ruokaan pelkkänä polttoaineena, välinearvona ja jopa vihollisena. Ohjelma perustuu pitkälti fitness-ajatteluun, mikä maailma ei ole minulle vieras mutta ei myöskään tavoittelemisen arvoinen, päinvastoin. Haluan terveen ja vahvan vartalon, mutta itselleni, ei muiden vuoksi. Ei pelkän ulkonäön vuoksi.
Kiinnostavaa on ollut kuitenkin tämä pysähtyminen ruoan ja syömisen kysymyksiin; huomion kiinnittäminen omaan kehoon, liikkumiseen ja hyvinvointiin. Ehdottomasti parasta on ollut liikkumisen ilon ja halun löytyminen, siitä olen nauttinut valtavasti. Siitä haluan ehdottomasti pitää kiinni. Samoin löytö on ollut suunnitelmallinen ja säännöllinen syöminen vastoin tavanomaista lähes tauotonta närppimistäni. Olen tehnyt seuraavia huomioita siitä, miksi olen ylipainoinen. Syön yksinkertaisesti liikaa, jo ruoanvalmistus ja -maisteluvaiheessa saatan syödä lähes riittävän aterian verran. Lisäksi syön ruokailun jälkeen kompostorityyppisesti lasten jättämiä ruokia. Syön tavan vuoksi, en siksi että olen nälkäinen. (No en kai ehdi olla nälkäinen, kun syön ennen ja jälkeen itse syömisen. Plus ateriat. ) Syön tunteisiin ja tylsyyteen. Syön sokeria ja hiilihydraatteja, koska jään niihin koukkuun kuten kaikkeen muuhunkin. Pysäyttävää on ollut tunnistaa itsessään se sama syömishäiriöinen tyttö, kuin lähes 30 vuotta sitten. Ruokamäärien tarkkailu ja punnitseminen ja ajoittainen nälän tunne nostaa mieleen paniikinomaisen muistijäljen kesästä, jolloin lakkasin syömästä.
Tavoitteena minulla on jotain muuta kuin kuuden viikon pikadieetti. Tarkoitukseni on päästä jotenkin rauhaan oman kehoni ja syömiseni kanssa. Rakastan ruoanlaittoa ja leipomista, se on yksi elämäni tärkeistä asioista. Hyvä ruoka on pyhä asia, sitä ei voi korvata rahkalla ja sokeroimattomalla mehukeitolla. Siksi tämä vaatii paljon ajatustyötä, kuinka suhtautua tähän kaikkeen ja ohjelman noudattamiseen. Mikä on minulle oikea tapa syödä, millaisella ruokavaliolla minä voin hyvin? Millä hemmottelen itseäni, mistä nautin? Millaisen mallin annan syömisestä ja elämän ilosta tyttärille, jotka kasvavat lähelläni?
Lomasta vielä. Maanantaina alkaa kahden viikon työputki. Mies "lomailee" Maissin kanssa kotona. Minä lepään töissä.
