keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Päiväunia

Tähän on tultu, minulla on lapsi, joka syö ja nukkuu päiväunia. Yli 7 kuukautta rytmitöntä elämää ja puff, nyt meillä eletään kuin kirkossa. Olen vielä vähän hämilläni enkä vieläkään tiedä, mitä päiväunien aikana kuuluu tehdä. Pääasiassa odottelen, että hän herää. Maissi on monena päivänä nukahtanut lounaan jälkeen vaunuihin (muutama viikko sitten vielä aivan käsittämätön lause) ja olen jäänyt hänen kanssaan ulos. Pääasiassa olen istunut portailla hänen vieressään, lukenut lehtiä ja juonut kahvia. Olen kerännyt omenoita ja keittänyt maijalla mehuja, kaikkea pientä, mitä voi touhuta hänen lähellään. Tänään satoi, mutta hän nukahti vaunuihin kuistissa. Istuin keittiössä saman hämmennyksen vallassa. Sitä on vaikea selittää, ellei ole kokemusta lapsesta, joka ei nuku päivisin. Minulle on auennut ihan uusi maailma. Eilen illalla hän nukahti isänsä viereen ilman minua. Eilen olin myös joogassa ja huomenna olen menossa kuoroon. Tuntuu niin hyvältä palata takaisin olemaan pelkkä minä, uudenlainen minä, Maissin-äiti minä. Tuntuu hyvältä ikävöidä häntä. Tuntuu hyvältä palata kotiin, kun on ollut poissa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kirpparipäivä

Viikko hävisi flunssassa kärvistellessä. Sain Maissilta pöpön ja olemme olleet surkeita molemmat. Nyt alkaa helpottaa onneksi. Tänään oli huippukiva päivä. Pienessä kotikylässämme oli tänään kirpparitapahtuma ja pop-up kahvila, se oli ihan mahtavaa. Menimme vaunuilla sinne ja äitiystäväni tuli tuulettamaan yksin päätään oltuaan myös viikon flunssaisena kahdestaan heidän typynsä kanssa. Kahvittelimme, juttelimme, teimme kirpparilöytöjä ja oli tosi kivaa. Ja kaikki tämä kävelymatkan päässä omasta kodista, mitä luksusta!

En ole katunut missään vaiheessa muuttoa tänne maalle. Koen, että tämä on ominta minua, elämisen rytmi ja kaikki, mitä näen. Täällä asuessani sisäinen maailmani on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa, asun sielunmaisemassani, jos niin voi sanoa. 20 vuotta kaupungissa ja olen yhä pesunkestävä maalainen. Silti tämänpäiväinen tapahtuma oli ihan mahtavaa; ihmiset, ystävän tapaaminen helposti ja vaivattomasti, pienoinen hälinä ja härdelli. Kun palasin kotiin ja Maissi nukkui vaunuissa, istuin pitkään portailla ulkona juomassa kahvia ja kuuntelin, kuinka omenat tömähtelivät puusta maahan. Siinä on tavallisesti tapahtumaa kerrakseen.